Vaalirahoitukseen kohdistuva kiinnostus sattui sopivasti kesään – kesällä tunnetusti vallitsee jonkinasteinen uutispula, joten tiedotusvälineet ovat voineet harjoittaa tutkivaa journalismiaan kaikessa rauhassa. On tuotu näyttävästi julki erilaisia vaalirahoituskytkentöjä. Aluksi sotku näytti olevan vain keskustapuolueen harteilla, mutta nyt aurinko alkaa laskea jo kokoomuksenkin osalta. Vain keskusta ja Vasemmistoliitto ovat luvanneet kokonaisuudessaan julkaista vaalirahoituksensa. Keskustalta tosin pääsi heti alkuun unohtumaan joitakin osia ilmoituksesta – niinpä kysymysmerkkejä aiheuttavat vielä muut mahdolliset kaapista paljastuvat luurangot. Toivottavasti Vasemmistoliitossa muistetaan olla huolellisempia.

Viimeisimpänä ja ehkä kaikkein merkittävimpänä paljastuksena on tutkivan journalismin kunniaksi mainittava valtionyhtiöiden vaalirahakytkentöjen esiintuominen. Puolueet saavat valtiolta puoluetukea, jonka soisi riittävän ainoaksi valtiolta tulevaksi tueksi. Kuitenkin valtio-omisteiset yhtiöt, kuten Patria ja Sampo-konserni, rahoittavat Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Keskustan vaalikampanjointia. Selittelijöiden mielestä syyllisiä tähän eivät tietenkään ole selkärangattomat puoluejohtajat tai yrityskonsernien sikarikerrokset, vaan lainsäädännön auttamaton puutteellisuus. Edellisen lisäksi meille on tarjottu selitykseksi jos jonkinlaisia ympäripyöreitä tiedotteita – uskoo ken tahtoo.

Äänestäminen on yksi suomalaisen demokratian kulmakivistä. Minun vaalitukeni valitsemalleni puolueelle on yksi ääni. Toivoisin, että minun äänelläni olisi edes jonkinlaista painoarvoa asioistani päätettäessä. Minulla on vain yksi ääni, mutta montako ääntä saa 75 000 eurolla? Olisikin kysyttävä, kuinka paljon vaikutusvaltaa rahalla on ja minkälaiset päätökset ovat ostettavissa. Alkanee olla kaikille selvää, että istuva porvarihallitus on ollut sekä johtavien poliittisten vaikuttajien että liikemiesten yhteinen projekti. Entisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan (SDP) mukaan nykyinen hallitus on Suomen kaikkien aikojen huonoin. Tähän on vaikea olla yhtymättä. Elvytys ontuu ja nuorisotyöttömyys räjähtänee pian käsille. Kunnat ovat kaikista surkeimmassa tilassa, mutta rahaa sinne ei Jyrki Kataisen (kok.) budjetista löydy. Lista ongelmista on loputon ja lohduton.

Kun Kristiina Halkola ensimmäisen kerran lauloi vuonna 1969 20 perheestä, jotka olivat poliittisen talouselämän varakkaita takapiruja, oli aika aivan erilainen. Jos joku kuitenkin olisi nukahtanut television ääreen Oma kabaree -ohjelman aikana syyskuussa 1969 ja herännyt uutisiin elokuussa 2009, epäilisin hänen toteavan asioiden säilyneen lähes muuttumattomina. Kehotan kaikkia miettimään eduskuntavaalien 2011 äänestämiskäyttäytymistään jo nyt.

Pääministeri Matti Vanhanen ja hänen aisaparinsa valtionvarainministeri Jyrki Katainen kertoivat aiemmin keväällä, että laman ja työttömyyden kasvun estämiseksi on jokaisen tehtävä osansa. Kaikkien tulisi huhkia hartiavoimin ostoskasseja kannellen maailmanlaajuisen taantuman pysäyttämiseksi. Niinpä ostaminen ei pysähtynyt eikä kuluttaminen merkittävästi laskenut, mutta yllättäen suomalainen tuotanto painui entistä matalammalle tasolle, mistä seurauksena koetaan taas suurta työttömyyttä ja merkittävää valtion tulonmenetystä. Lama tuli taas, vaikka kuinka kulutettiin. Ihmeellistä, että lamaa ei voida välttää edes ostamalla tavarataloja tyhjiksi. Ihmeellistä, että lamatalkoisiin vaaditaan aina vain tavallisia ihmisiä, jotka pahiten lamasta kärsivät.

Tosiasiassa se ei kuitenkaan ole ollenkaan ihmeellistä, jos ymmärrämme, että ikuinen talouskasvun mantra ei enää jaksa kantaa ja toimia. Porvareiden opeilla menemme lamasta toiseen, nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Ei olekaan järkevää kuluttaa vähäisiä rahojaan materiaan, jota ei todella tarvitse – vain ja ainoastaan pelastaakseen samana säilyvän, huonon sadon, kapitalistisen järjestelmän läpimädän hedelmän. Yksinkertainen totuus on, että rajaton kasvu rajatussa tilassa on looginen mahdottomuus. Talouden taantuman “hoidot” alkavat vasta nyt. Rajut leikkaukset odottavat kunnissa tekijöitään ja säästötavoitteet kasvavat entisestään. Hetkinen, kuulostaako tutulta? Eikö säästöjä, leikkauksia, palveluiden alasajoa, koulujen lakkauttamisia ja “talouksien tasapainottamisia” ole tehty jo 1990-luvun alusta lähtien tähän päivään saakka? Missä vaiheessa puhe olisi kääntynyt päinvastaiseen?

Lama ei olekaan muuttanut mitään. Edes lyhyellä nousukaudella ei ole poliittista tahtoa tai halua panostaa, rakentaa ja kehittää. Esimerkiksi kouluihin ei ole 1990-luvun alun rajujen juustohöylätalkoiden jälkeen palautunut ollenkaan sitä, mitä sieltä aikanaan höyläiltiin. On suorastaan luvattoman röyhkeää leikata lastemme ja nuortemme hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Voi olla, että Jokelassa ja Kauhajoella todistimme näiden säästötoimien tuloksia. Esko Ahon höylä on juuttunut kiinni ja höylää edelleen. Oikeistokeskusta ja kokoomus ovat löytäneet ideologisesti toisensa, saaden silloin tällöin vetoapua sosialidemokraateilta. Nyt tämä mahtipuolueiden kolmikko joutuu maakunnissa lyömään lisää löylyä säästö- ja leikkaustalkoisiin, koska eduskunnasta ei ole valtionosuuksia palautettu samaan tahtiin, jolla ne poistettiin. Viimeisen 20 vuoden aikana istuneet hallitukset ovat madaltaneet tuloverotusta sekä poistaneet varallisuusveron. Nyt kunnat ovat vastavuoroisesti jälleen veronkorotusten edessä. Ongelmalliseksi kunnallisveron tekee sen tasaveroluonteisuus: 1000 euroa ansaitsevat maksavat saman verran kuin 30 000 euroa ansaitsevatkin. Kuulostaako oikeudenmukaiselta?

Laman syyt ovat kapitalismissa, eivät markkinataloudessa. Kriisi eli lama syntyy kun tuotetaan liikaa, vaikka oikeasti kysyntää tavaralle ei ole. Hyödykkeitä on jatkossa tuotettava niin paljon kuin oikeasti tarvitsemme. Hyvinvointia on jaettava tasaisemmin. Siihen meillä ainakin on varaa.

Valtoimenaan vellova vaalirahakohu yltää aina Lappiin saakka, sillä Nova Group rahoitti kehittyvien maakuntien Suomi nimisen yhdistyksen kautta rakentamista myös Rovaniemelle. Rovaniemen kaupunginjohtaja Mauri Gardin on sanonut julkisuudessa Novan toimitusjohtajan, kohutun, Tapani Yli-Saunamäen ottaneen häneen yhteyttä Rovaniemelle rakennetun kelkkatehtaan tonttikaupoissa. Yli-Saunamäen mukaan kuvio olisi ollut päinvastainen. Yhtään ei yllätä, että Nova rahoitti Rovaniemen entisen kaupungin hallituksen puheenjohtajan, Keskustan, Ari Ruotsalaisen vaalikampanjointia.

Keskusta rypee vaalirahasotkussa ja syvällä. Kepulaisilta näyttää unohtuneen, että heidän eurovaalikampanjassaan esiintynyt maskotti, Kekkonen, ei ole enää elossa. Maailma on muuttunut niin, että media saa selville mitä ihmeellisimpiä asioita ja kassakaappipolitiikka ei enää toimi. Rovaniemelläkin näyttää elävän vielä voimakas Keskustamafia. Kaupungin luottamushenkilöiden olisi nyt tarkoin harkittava onko Gardin luottamuksensa ansainnut. Hämmennystä herättää, kuinka kauan tällainen pieni piiri saa edelleen hoitaa asioitamme.

Jos ja kun politiikan puolella tapahtuu tuntuvia muutoksia on myös Keskustalaisen virkamiesjohdon kannettava vastuunsa. Tällä hetkellä rahoitussotku on tuntuvasti vain Keskustan ongelma. Aika kuitenkin näyttää miten tulee käymään Kokoomuksen ja Demareiden, jotka vastentahtoisesti eivät halua julkaista omia rahakytkentöjään.

Lapin yliopistolla vastustettiin torstaina 19.2.2009 uuden yliopistolain nykymuotoista versiota. Tapahtuma oli osa valtakunnallisia yliopistoissa järjestettyjä mielenilmauksia. Ylen arvion mukaan paikalle saapui noin 200–300 opiskelijaa ja henkilökunnan jäsentä.

Uutta yliopistolakia pidetään yleisesti yliopistomaailmassa erittäin ristiriitaisena. Tervetulleena uudistuksena siihen suhtautuvat vain tietyt hallinnoijat ja byrokraatit. Oikeustieteen dekaanitkin pitävät lakia jopa muodoltaan ja rakenteeltaan erikoisena. Lain valmistelussa on sivuutettu kaikkien sitä kritisoivien tahojen näkemykset. Lain valmistelu on ollut täydellisen epädemokraattinen farssi. Hyvänä esimerkkinä Lapin Kansassa 20.2.2009 kerrottiin, että haastatelluista opiskelijoista neljä ei tuntenut ollenkaan lain sisältöä eikä siten ollut osallistunut mielenosoitukseen. Ainoa lain tuntenut opiskelija piti ehdottoman tärkeänä osallistua lain vastustamiseen. Ehdottoman tärkeää se todella on.

Tietyt opiskelijatahot suhtautuvat lakiin positiivisena uudistuksena, kun taas esimerkiksi 70 prosenttia Helsingin yliopiston 450 professorista ei jaa tätä näkemystä. Uudistuksen hienouksina pidetään yliopistojen sisäisen ”kissanhännänvedon” loppua, mitä ikinä se tarkoittaneekaan – sitä ei kukaan osaa kertoa. Yliopistojen hallintoa ollaan muuttamassa niin, että jopa enemmistö tulevista päättäjistä on ulkopuolisia. Perusteluna tälle on ulkopuolisen tarkkailijan objektiivisuus. Jos yritys teettää tutkimusta yliopistossa ja rahoittaa sitä, onko yrityksen edustaja silloin objektiivisempi tarkastelija kuin yliopiston sisäinen henkilö? Väitän, että rahoittaja vahtii omia intressejään tarkemmin kuin riippumaton yliopiston tutkija.

Lain väitetään myös jakavan opiskelijoiden mielipiteet. Osittain tämä on varmasti totta, mutta ensin on oltava varmaa, että lain sisältö on ensin avattu opiskelijoille ja yleiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Näin ei esimerkiksi Lapin yliopistossa ole menetelty, vaan tietyt tahot ovat pyrkineet puhumaan kaikkien suilla.

Laki tarkoittaa henkilökunnan työehtojen jyrkkää heikkenemistä. Vastakkainasettelu yliopistojen sisällä on jo alkanut. Nyt tavoitteena on ilmeisesti syventää sitä ja asettaa myös opiskelijoiden ja henkilökunnan edut ristiriitaan. Mikäli kaikki sisällölliset asiat eivät ole kunnossa, ja järkeviä perusteluita lain puolesta ei kyetä esittämään, lienee ainoa vaihtoehto ”hajota ja hallitse” -tekniikka. Alueellisesti lakiuudistus heikentää huomattavasti Lapin yliopiston asemaa.

Kehotan kaikkia vastustamaan lakia ja kamppailemaan sekä riippumattoman tieteen että Lapin maakunnan tulevaisuuden, koulutuksen ja menestyksen puolesta. Uusi yliopistolaki tulee eduskunnan lähetekeskusteluun torstaina 26.2.2009.

Viime syksynä hiipivän finanssikriisin kuplan vihdoin puhjettua tungettiin pankeille kukkakimppujen kera verorahaa. Valtiot ojensivat auttavan kätensä ostamalla osuuksia pankeista. Nyt taantuma on jo hyvässä vauhdissa ja sen pysäyttämiseen on onnistuttu valjastamaan lähinnä tavallisia veronmaksajia. Pankeille annettiin rahaa, jotta niiden lainanantokyky säilyisi edes siedettävällä tasolla ja täten yritykset saisivat säilytettyä oman tuotantonsa. Meille on annettu ohjeeksi kuluttaa normaalisti – tai vähän normaalia enemmän – ja jatkaa elämää, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikille ohjeen ei valitettavasti ole ollut mahdollista.

On vaikea kuvitella ihmisen voivan kuluttaa kuten ennenkin, jos hänellä ei ole työpaikkaa tai lomautus on nielaissut hänen palkastaan leijonanosan. Joidenkin tilastojen mukaan Suomessa on jopa 46 000 lomautettua. Suuret yritykset ovat päättäneet ajaa viimeisenkin tuotantonsa alas Suomesta nyt, kun irtisanomisten syitä ei kyseenalaisteta. Samaan aikaan tuotanto lisääntyy edelleen Kiinassa ja osingot virtaavat totuttuun tapaan. Ahneus on pörssitaloutemme nykypäivän todellisuutta. Kun sijoitan rahaa osakkeisiin miljoonan arvosta ja odottelen niiden kasvavan voittoa, teenkö silloin työtä vai odotanko jonkun toisen työn hedelmiä? Olisi hyvä muistaa, että osakkeiden arvo ei tule jonkun tekemistä ostoksista vaan jonkun tekemästä työstä.

On korkea aika tunnustaa nykyisen talousjärjestelmämme tulleen tiensä päähän. Uusliberalistisen talouden tarkoitus ei ole ajaa valtion sektoria mahdollisimman kapeaksi, vaan yksinkertaisesti pumpata se kuiviin. Viime vuosina veroja on leikattu ja palvelut ajettu alas. Verorahaa ei ole haluttu käyttää esimerkiksi köyhien nostamiseen köyhyysrajan yläpuolelle, terveydenhuollon peruskorjauksiin, koulujen saneerauksiin tai infrastruktuurirakentamiseen, vaikka juuri niitä varten me veroja maksamme. Yllättäen verorahaa tarvittiinkin elvyttämään pankkien luotonantoa ja sitähän löytyikin oikein roppakaupalla. Nyt verorahat siis katoavat pankeille ja niiltä edelleen yrityksille, jotka eivät yllättäen työllistäkään ketään, vaan tavoittelevat edelleen massiivisia voittoja.

Jättiyritysten ahneudella ei tunnetusti ole mitään rajoja. Suurten ylikansallisten yritystemme toteuttaessa näyttäviä irtisanomisia ja lomautuksia, on jokseenkin lohdullista, että meillä on reiluja pk-yrityksiä. Pirkanmaalla toimiva “Ketään ei sanota irti” -kampanja ottaa ehkä tietämättäänkin askeleita kohti toisenlaista markkinataloutta. Markkinataloutta, jolla on sydän ja sielu. Markkinataloutta, joka on lähellä ja tuntee tekijänsä. Markkinataloutta, jonka voitoista voidaan nauttia tasapuolisemmin. Sellaisessa maailmassa olisi hyvä elää.

Näin talouden taantuman alkupisteessä meille on annettu selkeääkin selkeämpi viesti; kuluttakaa ja kuluttakaa. Mitä ihmettä tässä voisi tavallinen ihminen muuta tehdä kuin alkaa pelastaa yrityksiä ostamalla?

Hallituksen uskotteluista huolimatta on kyse kansainvälisestä taantumasta, jota ei Suomen kansan pahin kulutusvimmakaan tule yksin kääntämään. Tässä ihmeellisessä tilanteessa meillä ei kuitenkaan näyttäisi olevan mitään varteenotettavia, poliittisesti uskottavia vaihtoehtoja. Talouden nykytilaa ja kapitalismin riemuvoittoa pidetään luonnonlakeina, joille emme yksinkertaisesti voi yhtikäs mitään.Vasemmistossa omaa karua kohtaloa on suu auki ihmetelty ja kummasteltu.

Poliittiseen keskustaan Jutta Urpilaisen johdolla pyrkivät sosialidemokraatit toistavat jo aiemmin Euroopassa nähtyä vasemmiston alamäkeä. Sosialidemokraatit ovat hävinneet kaikki viimeisimmät Euroopassa käydyt vaalit. Poliittisenoikeiston ajamille asioille ei ole vaihtoehtoa niin kauan, kun vasemmiston pyrkimyksenä on tavoitella paikkaa poliittisen keskustan piiristä. Jopa naapurimaassamme Ruotsissa, jossa sosialidemokratian valtaa pidettiin iankaikkisena, oli romahdus väistämätön. Liberaalin yksityistämispolitiikan ajaminen johti mm. ennätysmäärään postitoimistojen sulkemisia, ja tällä hetkellä Ruotsissa on EU:n tilastojen mukaan huonoin mahdollinen postipalvelujen saatavuus. Sosialidemokratia strategiana ja ohjelmana on yhtä kuollut kuin valtiollinen kommunismi.

On mentävä oikeasti vasemmalle. Meidät on opetettu ajattelemaan, että valtioon yksistään ei kannata luottaa ja julkisten palvelujen laatu on heikkoa. Meidät on opetettu sokeasti luottamaan finanssimarkkinoihin ja ostamisen korjaavaan ja elvyttävään mahtivoimaan. Niin kauan kuin nykymuotoinen markkinatalous on voimissaan, on erittäin haitallista yksityistää julkisia palveluja – kun markkinat romahtavat, romahtaa myös yksityinen palvelutuotanto, jolloin sen ainoa hengissä säilymisen edellytys on hintojen raju kasvattaminen.

On turha selittää, ettei julkinen ole huonoa tai vaikeasti saatavaa, sillä usein se on. On kerrottava totuus, tunnustettava ongelmat ja korjattava ne. Vasemmiston tehtävä on keskittyä siirtämään vallan tasapaino pääomalta työntekijöille, markkinoilta kansalaisyhteiskunnalle. Vasemmiston on otettava huomioon ihmisten sosiaaliset kokemukset, ongelmat ja kiinnostustenkohteet sekä rakennettava uudenlaista markkinataloutta. Vasemmitolaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusajatus on omaehtoisuudessa, säännellyissä markkinoissa, työntekijöiden vallassa, ay-liikkeessä, hyvinvoinnin jakamisessa ja universaaleissa palveluissa. Onko sinun maailmasi myytävänä? Meidän ei ole.

Näin toimii hyvä kaupunki

1.VILPITÖN KAUPUNKI

Vilpitön kaupunki on hyvän hallinnon keskus, jossa peruspalvelut toimivat moitteetta. Kaupungissa on selkeä hallintorakenne, joka ei sotkeudu kaiken maailman tilaaja-tuottaja- tai sopimusohjausmallien viidakoihin.

Rovaniemen on taattava päätöksenteon avoimuus ja vilpitön demokratia. Pormestarimallin isokenkäinen ja kaupungille kallis virkamies on korvattu valtuutetuilla, jotka on vastuutettu tekemään enemmän ja vahvasti töitä demokratian puolesta –näin päätöksenteko on suorassa yhteydessä kuntalaisten valintoihin ilman lisäkustannuksia.

2.VIHREÄ KAUPUNKI

Vihreä kaupunki saa elinvoimansa ympäristöstä. Luonnonkauniissa Rovaniemessä on turvallista elää ja kasvaa – sitä on varjeltava! Liikenne on järjestetty julkisen liikenteen ehdoilla, sillä siitä riippuu kaikkien alueiden tasa-arvoisuus. Keskusta ja palvelut ovat jokaisen saavutettavissa.

Rovaniemi on laaja alue. Kylien elinehto on vireä toiminta, joka syntyy niin viihtyisyydestä kuin saavutettavuudestakin. Saavutettavuus tehdään bussiliikenteellä. Kevyen liikenteen väylät palvelevat jokaista, joten niiden on oltava priimakunnossa. Vihreä, viihtyisä kaupunkiympäristö hoitaa mieltä ja virkistää.

3.VIISAS KAUPUNKI

Viisas kaupunki palvelee jokaista kehdosta hautaan. Laadukas päivähoito ja koulutus antavat avaimet hyvään elämään. Opintonsa voi Rovaniemellä saattaa korkea-asteelle saakka. Rovaniemi on opiskelijan kotikaupunki. Opinnot palvelevat työelämään siirtymistä ja niiden myötä Rovaniemellä on tarjota osaavaa väkeä niin kaupungin kuin yritysten palvelukseen. Työelämään siirtyminen on sujuvaa. Rovaniemi voi työllistää ja kasvattaa tuotantopohjaansa helposti juurikin monipuolisen ja osaavan työvoiman turvin.

Viisaus on muutakin: arvokasta, elämän tuomaa viisautta on vaalittava. Kaupungin on oltava upea paikka eläkeläisille ja vanhuksille.